Fantasia on kirjallisuuden ja populaarikulttuurin laji, joka on täynnä maagisia olentoja, eeppisiä seikkailuja ja syvällisiä tarinoita. Yksi fantasian ikonisin hahmo on lohikäärme, joka on esiintynyt lukemattomissa legendoissa ja tarinoissa kautta aikojen.
Lohikäärme on voimakas ja majesteettinen olento, joka symboloi usein voimaa, viisautta tai pelkoa. Lohikäärmeen kuvaus vaihtelee kulttuurista toiseen. Joissakin tarinoissa ne ovat julmia hirviöitä, jotka tuhoavat kaupunkeja ja kidnapaavat prinsessoja. Toisissa tarinoissa ne ovat viisaita olentoja, jotka kommunikoivat ihmisten kanssa ja tarjoavat neuvoja tai apua.
Esimerkkejä lohikäärmeiden esiintymisestä kirjallisuudessa ovat J.R.R. Tolkienin ”Taru Sormusten Herrasta”, jossa lohikäärme Smaug vartioi suurta aarrekasaa, ja J.K. Rowlingin ”Harry Potter” -sarja, jossa lohikäärmeet ovat osa taikamaailmaa. Myös George R.R. Martinin ”Game of Thrones” -sarjassa lohikäärmeillä on keskeinen rooli, kun Daenerys Targaryen kasvattaa kolme lohikäärmettä ja käyttää niitä taistelussa valtaistuimesta.
Lohikäärmeiden lisäksi fantasiakirjallisuus on täynnä monia muita maagisia olentoja ja legendoja. On olemassa haltioita, kääpiöitä, velhoja, noidat, jättiläisiä, merenneitoja, yksisarvisia ja monia muita. Näiden olentojen ja tarinoiden kautta kirjailijat voivat tutkia monenlaisia teemoja, kuten hyvän ja pahan välistä taistelua, ystävyyttä, rohkeutta, uhrausta ja oman kohtalon etsimistä.
Fantasia tarjoaa lukijoille paikan paeta todellisuudesta ja sukeltaa maailmaan, jossa kaikki on mahdollista. Vaikka fantasiamaailmat voivat olla kaukana omasta todellisuudestamme, niissä kohdatut haasteet, hahmot ja teemat voivat usein heijastaa meidän omaa elämäämme ja ihmiskokemusta. Lohikäärmeiden ja muiden maagisten olentojen tarinat antavat meille mahdollisuuden kuvitella, unelmoida ja inspiroitua.
TOP 10 legendoja ja niiden tarinat
Kuningas Arthur (Britannia)
Kuningas Arthur on historiallinen ja myyttinen hahmo, joka on tunnettu Britannian keskiaikaisista legendoista. Hänen tarinansa on kerrottu monissa eri muodoissa ja sen alkuperä on epäselvä, mutta hän on yleensä kuvattu suurena soturikuninkaana, joka hallitsi Britanniaa myöhäisellä 5. tai varhaisella 6. vuosisadalla.
Arthurin tarina tunnetaan parhaiten Thomas Maloryn teoksesta ”Le Morte d’Arthur” (Arthurin kuolema), joka on keskiaikainen romaani kirjoitettu 1400-luvulla. Maloryn teoksessa kerrotaan, kuinka Arthur sai oikeuden hallita, kun hän veti miekan kivestä – teko, jota kukaan muu ei kyennyt suorittamaan. Tämä miekka on usein yhdistetty Excaliburiin, vaikka jotkut tarinat pitävät nämä kaksi miekkaa erillisinä.
Kuningas Arthur on tunnettu myös legendaarisista ritareistaan, jotka kokoontuivat Pyöreän pöydän ympärille – symboli tasa-arvosta ja yhteisöllisyydestä, koska pyöreässä pöydässä ei ole pään- tai alapäätä. Arthurin ritarien joukossa ovat mm. Sir Lancelot, Sir Gawain, Sir Galahad ja Sir Percival.
Toinen keskeinen hahmo Arthurin legendoissa on Merlin, maaginen velho ja neuvonantaja, joka usein ohjaa ja auttaa Arthuria tämän elämän ja hallinnon aikana. Merlinin on sanottu antaneen Arthurille tämän kuuluisan miekan, Excaliburin.
Arthurin tarinoissa on usein mukana myös pyhän Graalin etsintä. Graali on legendan mukaan malja, jota käytettiin viimeisellä ehtoollisella, ja jota Pyöreän pöydän ritarit etsivät saavuttaakseen lopullisen hengellisen valaistumisen.
Kuningas Arthurin kuolemaa ympäröi myös tarinoita ja mysteerejä. Yleisimpien kertomusten mukaan hän kuoli taistelussa, mutta hänen ruumiinsa vietiin Avaloniin, myyttiseen paikkaan, jossa hänen uskotaan joko kuolleen tai odottavan aikaa, jolloin hän palaa pelastamaan Britannian suuresta hädästä.
Vaikka Arthurin historiallista olemassaoloa ei ole koskaan varmistettu, hänen tarinansa on jättänyt pysyvän jäljen Britannian kulttuuriin ja kirjallisuuteen.
Herakles/Hercules (Kreikka/Rooma)
Herakles, tunnettu myös roomalaisessa mytologiassa nimellä Hercules, on yksi antiikin Kreikan mytologian kuuluisimmista sankareista. Hänet tunnetaan erityisesti kahdentoista suuren urotyön suorittamisesta, jotka Zeus määräsi hänelle.
Heraklesin tarina alkaa hänen syntymästään. Hän oli Zeuksen ja kuolevaisen naisen Alkmenen poika. Zeusin puoliso Hera, jumalten kuningatar, oli kateellinen Zeuksen uskottomuudesta ja teki kaikkensa tehdäkseen Heraklesin elämän vaikeaksi. Yksi tunnetuimmista tarinoista kertoo, että Hera lähetti kaksi käärmettä tappamaan Heraklesin hänen ollessaan vielä vauva, mutta Herakles tappoi käärmeet omilla käsillään.
Herakleen pääjuoni keskittyy kahdentoista suureen urotekoon, jotka hän suoritti kuningas Eurystheukselle. Nämä uroteot sisälsivät muun muassa Nemean leijonan tappamisen, Lernan hydra -hirviön voittamisen, Erymanthoksen villisian vangitsemisen, Augiaan tallin siivoamisen, Stympfaloksen linnut, Kreetan härän ja Diomedeen hevoset, Amazonien kuningattaren vyön varastamisen, Geryonin karjan varastamisen, Hesperidien omenoiden hakemisen ja lopulta Kerberos-hirviön, manalan kolmipäisen koiran, tuomisen maan päälle.
Heraklesin tarinan lopussa hän sai kuolemattomuuden ja hänet otettiin Olympon jumalten joukkoon. Hän avioitui Zeuksen ja Heran tyttären Heben kanssa ja he saivat kaksi lasta.
Heraklesin tarinat ovat säilyneet tuhansien vuosien ajan, ja hänen nimensä on synonyymi rohkeudelle ja voimalle. Hän on esillä monissa taiteen ja kirjallisuuden teoksissa, ja hänen tarinansa on ollut innoituksena monille myöhemmille sankarihahmoille.
Robin Hood (Britannia)
Robin Hood on kuuluisa legendaarinen hahmo, joka on tunnettu erityisesti englantilaisesta kansanperinteestä. Hän on tunnustettu hyväntahtoiseksi lainsuojattomaksi, joka ”varastaa rikkailta antaakseen köyhille”. Robin Hoodin tarinat sijoittuvat yleensä 12. tai 13. vuosisadan Englantiin, ja hän on usein yhdistetty Sherwoodin metsään Nottinghamshiressä.
Robin Hoodin hahmo esiintyi ensimmäisen kerran keskiajalla balladeissa, kuten ”Robin Hood ja Monk” ja ”Robin Hood ja Potter”. Nämä alkuperäiset tarinat kuvailivat häntä taitavana jousimiehenä, jolla oli ryhmä seuraajia, tunnettuja ”iloisina miessankareina” (Merry Men). Tähän ryhmään kuului useita muita legendaarisia hahmoja, kuten Pieni John, Friar Tuck, Will Scarlet ja Much the Miller’s Son.
Myöhemmissä versioissa Robin Hoodin tarinaan lisättiin uusia elementtejä. Hän kuvattiin usein aatelismieheksi, joka oli menettänyt omaisuutensa ja asemansa, ja hänestä tuli lainsuojaton kostamaan vääryyksiä. Tässä yhteydessä hänen rakkauskiinnostuksensa, kaunis neito Marian, tuli tarinaan mukaan.
Robin Hoodin vastustajana on usein kuvattu Sherwoodin sheriffi, joka pyrkii saamaan Robinin kiinni. Toinen toistuva pahishahmo on prinssi John, joka on usein kuvattu laittomana hallitsijana Richard Leijonamielen ollessa poissa ristiretkillä.
Odysseus (Kreikka)
Odysseus on yksi antiikin Kreikan mytologian merkittävimmistä hahmoista. Hän on päähenkilönä Homeroksen eepoksessa ”Odysseia”, joka kertoo hänen kymmenen vuotta kestäneestä kotimatkastaan Troijan sodan jälkeen.
Odysseus, Ithakan kuningas, on tunnettu paitsi rohkeudestaan ja sotilaallisista saavutuksistaan, myös älykkyydestään ja oveluudestaan. Troijan sodassa hänen kerrotaan keksineen kuuluisan Troijan puuhevosjuonen, jonka avulla kreikkalaiset saivat voiton Troijasta.
”Odysseiassa” Odysseuksen matka kotiin on täynnä seikkailuja ja koettelemuksia. Hän kohtaa lukuisia haasteita, kuten kyklopin Polyfemoksen, jolta hän pääsee pakoon sokaisemalla tämän. Hän kohtaa myös noidan Kirken, joka muuttaa hänen miehensä sioiksi, ja Sireenit, joiden lumoava laulu houkuttelee merimiehiä tuhoon. Lisäksi hän joutuu seilaamaan hirviö Skyllan ja pyörteen Kharybdiksen välitse.
Kotimatkallaan Odysseus saa apua useilta jumalilta, erityisesti meren jumalalta Poseidonilta ja viisauden jumalatar Athenalta. Vaikka matka on pitkä ja täynnä vaaroja, Odysseus ei koskaan luovuta pyrkimyksessään palata kotiin vaimonsa Penelopen ja poikansa Telemakhoksen luokse.
Kun Odysseus lopulta saapuu Ithakaan, hän löytää kotinsa täynnä miehiä, jotka yrittävät naida Penelopen ja anastaa valtaistuimen. Odysseus, joka on naamioitunut kerjäläiseksi, osallistuu jousiammuntakilpailuun, jonka voittaja saa Penelopen puolisokseen. Odysseus voittaa kilpailun, paljastaa todellisen henkilöllisyytensä ja surmaa kaikki kilpakosijat.
Odysseuksen tarina on yksi antiikin Kreikan kuuluisimmista mytologisista tarinoista, ja se kertoo rohkeudesta, kekseliäisyydestä ja uskollisuudesta. Se on vaikuttanut syvästi länsimaiseen kirjallisuuteen ja kulttuuriin ja on edelleen merkittävä teos maailman kirjallisuudessa.
Faust (Saksa)
Faust on kiehtova hahmo, joka esiintyy monissa taiteen ja kirjallisuuden teoksissa, ja hänen tarinansa juontaa juurensa saksalaiseen kansanperinteeseen. Hän on monimutkainen hahmo, joka tunnetaan parhaiten Goethen draamasta ”Faust”, jossa hän tekee sopimuksen paholaisen kanssa.
Faust on kuvattu älykkäänä, mutta tyytymättömänä miehenä, joka on saavuttanut korkean aseman opiskelujensa ja tieteellisten saavutustensa ansiosta, mutta kokee silti elämänsä tyhjäksi ja merkityksettömäksi. Etsiessään enemmän tietoa ja ymmärrystä maailmasta hän tekee sopimuksen Mefistofeleen kanssa, joka on paholaisen lähettiläs. Sopimuksen mukaan Faust saa yliluonnollisen voiman ja tiedon, mutta vastineeksi hänen sielunsa joutuu paholaisen omistukseen hänen kuolemansa jälkeen.
Goethen ”Faust” on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa Faust rakastuu nuoreen tyttöön nimeltä Gretchen, joka lopulta tuhoaa itsensä Faustin aiheuttaman draaman takia. Toisessa osassa Faust lähtee monimutkaisemmalle ja symbolisemmalle matkalle, joka kattaa koko ihmiskunnan historian ja erilaisia mytologisia tilanteita.
Faust on kiehtova hahmo, koska hänen tarinansa tutkii monia ihmisen olemassaolon peruskysymyksiä, kuten tiedonhalua, vallan tavoittelua, moraalia, syyllisyyttä ja lunastusta. Vaikka Faust tekee sopimuksen paholaisen kanssa, hän lopulta pyrkii löytämään oman pelastuksensa.
Faustin tarina on inspiroinut lukuisia teoksia eri taiteenaloilla, mukaan lukien kirjallisuus, teatteri, elokuva, musiikki ja kuvataide. Tarina on myös kannustanut syvällisiä filosofisia ja teologisia pohdintoja, ja Faust on pysyvä symboli ihmiselle, joka on jatkuvasti ristiriidassa oman olemassaolonsa ja maailman kanssa.
Sigurd/Siegfried (Pohjoismaat/Saksa)
Sigurd (tunnetaan myös nimellä Siegfried saksalaisessa Nibelungenlied-eepoksessa) on kuuluisa hahmo skandinaavisessa ja germaanisessa mytologiassa. Hänet tunnetaan parhaiten lohikäärmeen tappajana ja Niflungen aarteen omistajana.
Sigurdin tarina on kuvattu useissa lähteissä, mukaan lukien vanhat norjalaiset ja islantilaiset runot sekä Eddan runot. Hänen tarinansa on myös tärkeä osa Richard Wagnerin oopperasarjaa ”Nibelungin sormus”.
Sigurd kasvatettiin kuuluisan soturin Reginin toimesta, joka opetti hänelle sotataitoja. Regin myös kertoi hänelle Fafnir-nimisestä lohikäärmeestä, joka oli kerran ollut mies, mutta muuttunut lohikäärmeeksi aarteen kirouksen vuoksi. Regin kannusti Sigurdia tappamaan lohikäärmeen, mikä johti lopulta kuuluisaan yhteenottoon.
Sigurd tappoi Fafnirin miekalla, jonka Regin oli taonut. Taistelun jälkeen Sigurd maistoi lohikäärmeen verta ja sai kyvyn ymmärtää lintujen kieltä. Linnut paljastivat hänelle, että Regin aikoi pettää hänet, joten Sigurd tappoi Reginin ja otti Fafnirin aarteen itselleen.
Sigurdin tarina jatkuu monissa seikkailuissa, joista tunnetuin liittyy kauniiseen Valkyyriaan nimeltä Brynhild. Sigurd ja Brynhild rakastuvat, mutta heidän rakkaustarinansa päättyy tragediaan petosten, mustasukkaisuuden ja väärinkäsitysten seurauksena.
Sigurdin tarina on säilynyt vuosisatojen ajan ja on innoittanut monia kirjoja, elokuvia, oopperoita ja videopelejä. Hän on esillä monissa taiteen ja kirjallisuuden teoksissa, ja hänen tarinansa symboloi rohkeutta, seikkailua ja rakkauden traagista kohtaloa.
Kuningas Midas (Kreikka)
Kuningas Midas on tunnettu hahmo antiikin Kreikan mytologiasta, ja hänen tarinansa on opetus ahneuden vaaroista. Midaksen kultainen kosketus on tullut symboloimaan sekä mahdollisuuksien rikkautta että potentiaalista katastrofia.
Tarina kertoo Midaksesta, Frygian kuninkaasta, joka oli tunnettu rikkaudestaan ja ahneudestaan. Dionysos, viinin jumala, palkitsi Midaksen, koska tämä auttoi Dionysoksen ystävää, vanhaa ja humalaista Silenusta. Dionysos antoi Midakselle mahdollisuuden esittää yhden toiveen.
Ahne kuningas Midas toivoi, että kaikki, mihin hän koski, muuttuisi kullaksi. Dionysos suostui tähän, mutta varoitti Midasta olemaan varovainen toiveensa kanssa. Aluksi Midas nautti uudesta voimastaan, kun hän muutti kaiken ympärillään kullaksi. Kuitenkin, kun hän yritti syödä ja juoda, hän huomasi, että ruoka ja viini muuttuivat myös kullaksi. Lopulta, kun hän kosketti rakastamaansa tytärtään, tämäkin muuttui elottomaksi kultapatsaaksi.
Kauhuissaan Midas rukoili Dionysosta perumaan kirouksen. Dionysos suostui auttamaan Midasta ja käski hänen peseytyä Paaktion-joessa poistaakseen kultaisen kosketuksen. Midas teki niin ja menetti kultaisen kosketuksensa, mutta sai tyttärensä takaisin. Tämän jälkeen Midas oppi arvostamaan elämän yksinkertaisia nautintoja enemmän kuin kultaa ja rikkauksia.
Kuningas Midaksen tarina on pitkäikäinen varoitus ahneuden seurauksista ja muistutus siitä, että rikkaus ja materiaalinen menestys eivät välttämättä tuo onnellisuutta. Se on ollut innoituksena monille teoksille läpi historian, mukaan lukien kirjoja, näytelmiä, elokuvia ja taiteen teoksia.
Ikarus (Kreikka)
Ikarus on hahmo antiikin kreikkalaisessa mytologiassa, tunnettu erityisesti tarinasta, jossa hän lentää liian lähelle aurinkoa ja putoaa mereen. Ikaruksen tarina on opetus itsehillinnästä ja kuuliaisuudesta.
Ikaruksen tarina on osa laajempaa kertomusta, jossa hänen isänsä Daedalus, taitava käsityöläinen ja keksijä, on keskeinen hahmo. Daedalus rakensi labyrintin Kreetan kuninkaalle Minokselle, jossa asui pelottava minotauros. Kuitenkin kun Daedalus auttoi Theseusta tappamaan minotauruksen ja pakenemaan labyrintista, Minos sulki Daedaluksen ja Ikaruksen torniin.
Daedalus keksi keinon paeta: hän valmisti itselleen ja Ikarukselle siivet, jotka oli tehty sulista ja mehiläisvahasta. Ennen lentoa hän varoitti Ikarusta lentämästä liian lähelle aurinkoa, koska se sulattaisi vahan, ja liian lähelle merta, koska se kostuttaisi siivet.
Ikarus, innostuneena lentämisestä, unohti isänsä varoitukset ja lensi liian lähelle aurinkoa. Vaha sulatti ja siivet hajosivat, mikä johti Ikaruksen putoamiseen mereen ja hukkumiseen. Tämän jälkeen Daedalus nimesi alueen, jossa Ikarus hukkui, Ikaroksen meren (Ikarian mereksi), muistoksi pojastaan.
Ikaruksen tarina on varoittava esimerkki ylpeydestä ja tottelemattomuudesta. Se on innoittanut useita taiteellisia ja kirjallisia teoksia ja jäänyt elämään länsimaiseen kulttuuriin sanonnan ”lentää liian lähelle aurinkoa” muodossa, jolla viitataan riskinottoon, joka voi johtaa katastrofiin.
Valkyyriat (Pohjoismaat)
Odin-jumalan soturineidot, jotka valitsivat taistelukentällä kuolleet sankarit, jotka vietiin Valhallaan.
Pandora (Kreikka)
Ensimmäinen nainen, jonka Zeus lähetti ihmiskunnalle rangaistuksena. Hän avasi laatikon (tai purkin), joka vapautti kaikki maailman pahat, jättäen jäljelle vain toivon.
Pandora on hahmo kreikkalaisessa mytologiassa. Myytin mukaan Pandora oli ensimmäinen kuolevainen nainen, jonka jumalat loivat. Hänet lähetettiin rangaistukseksi ihmiskunnalle, erityisesti titaani Prometheusille, joka oli varastanut tulen jumalilta ja antanut sen ihmisille.
Jumalat esittelivät Pandoran kauniina naisena ja antoivat hänelle laatikon (usein kutsutaan Pandoran lipas -termillä, vaikka alkuperäisessä kreikkalaisessa myytissä se oli astia). Pandoran uteliaisuus sai hänet lopulta avaamaan lipasen, vapauttaen erilaisia pahoja ja kärsimystä aiheuttavia voimia maailmaan. Ainoa asia, joka lipasessa jäi, oli toivo.
Pandoran tarina toimii selityksenä sille, miksi maailmassa on pahuutta ja kärsimystä. Se symboloi myös uteliaisuuden vaaroja sekä tekojemme ei-toivottuja seurauksia.
On huomattava, että Pandoran tarinaa on tulkittu ja kerrottu eri tavoin läpi historian, ja eri versioissa saattaa olla pieniä eroja yksityiskohdissa. Siitä huolimatta Pandoran tarinan ydinpiirteet pysyvät suhteellisen samankaltaisina.
TOP 9 tunnettua lohikäärmettä tarinoista
Smaug (”Taru sormusten herrasta” – J.R.R. Tolkien)
Smaug on lohikäärme, joka valtasi Ereborin, kääpiöiden kuningaskunnan yksinäisellä vuorella. Hän varasti aarteen, joka sisälsi valtavan määrän kultaa ja jalokiviä. Ereborin kääpiöt joutuivat pakenemaan Smaugin vallan alta, ja heidän kuninkuutensa päättyi.
Tarinan keskiössä on hobitti nimeltä Bilbo Reppuli, joka lähetetään seurueineen matkalle Ereboriin vapauttamaan kääpiöiden valtakunta Smaugin otteesta. Bilbo saapuu Ereboriin salaa ja kohtaa lopulta Smaugin. Käydyssä keskustelussa Bilbo yrittää varastaa lohikäärmeen aarteen, mutta Smaug aistii hänen läsnäolonsa ja suuttuu.
Bilbon onnistuu lopulta herättää Smaugin kiinnostus erikoisella rengasominaisuudellaan ja hänen keskustelunsa viehättää lohikäärmettä. Tämä kuitenkin paljastaa Bilbon lähteneen seurueen tarkoituksen, ja Smaug suuttuu entisestään. Hän lentää raivostuneena ulos Ereborista ja hyökkää Järvenpohjan kaupungin kimppuun.
Smaugin tarina päättyy, kun Järvenpohjan asukkaat, ihmiset ja haltiat, yhdistävät voimansa ja saavat kiinni lohikäärmeen haavoittuvuuden, hänen suojattoman vatsansa. Eräs sankari nimeltä Bard ampuu Smaugin heikkoja kohtia nuolella ja lopulta Smaug kaatuu kuolemaansa.
Smaugin tarina on yksi merkittävimmistä tapahtumista Keski-Maan historiassa ja sillä on vaikutuksia myös myöhempään ”Tarun Sormusten Herrasta” -trilogiaan, joka sijoittuu samalle ajalliselle aikakaudelle.
Drogon, Rhaegal ja Viserion (”Game of Thrones” – George R.R. Martin)
Drogon, Rhaegal ja Viserion ovat lohikäärmeitä George R.R. Martinin luomassa ”Tulen ja jään laulu” -fantasiakirjasarjassa, joka tunnetaan myös nimellä ”Game of Thrones” -televisiosarjana.
Nämä kolme lohikäärmettä ovat Daenerys Targaryenin, yhden kirjasarjan päähenkilön, hallussa. Alussa tarinaa Daenerys saa kolme lohikäärmeen munaa lahjaksi, ja kun munat kuoriutuvat, hän nimittää ne Drogoniksi, Rhaegaliksi ja Viserioniksi.
Drogon on suurin ja voimakkain lohikäärme, jolla on tummanpunainen suomustus. Hän on nimetty Daeneryksen miehen, Khal Drogon, mukaan. Drogonilla on läheinen side Daenerysiin, ja hän on hänen pääasiallinen ratsunsa taisteluissa.
Rhaegal on vihreän- ja pronssin sävyinen lohikäärme, jonka nimi tulee Daeneryksen veljen Rhaegarin mukaan. Rhaegal kasvaa tarinan edetessä ja muodostaa myös siteen Daenerysiin.
Viserion on vaaleanvihreä lohikäärme, joka on nimetty Daeneryksen veljen Viserysin mukaan. Viserion ja Rhaegal ovat aluksi pienempiä kuin Drogon, mutta he kasvavat myös koko sarjan aikana.
Nämä kolme lohikäärmettä ovat tärkeä osa Daeneryksen tarinaa ja symboloivat hänen vallankäyttöään sekä vaikutusvaltaansa. He ovat myös keskeisiä voimatekijöitä ”Game of Thrones” -sarjan tapahtumissa ja osallistuvat lukuisiin taisteluihin ja sotatoimiin sarjan edetessä.
Fafnir (Pohjoismaiset myytit)
Fafnir on legendaarinen hahmo pohjoismaisessa mytologiassa. Hän on yksi lohikäärmeistä, ja hänen tarinansa liittyy usein taruun nimeltä ”Völsungien sukusaaga”.
Alun perin Fafnir oli ihmismuotoinen olento, joka oli Völsungin suvun jäsen. Hän oli kateellinen suvun aarteesta, joka tunnetaan nimellä Andvarinaut. Fafnir petti veljensä ja isänsä ja vaati itselleen aarteen.
Fafnirin ahneus muutti hänet lohikäärmeeksi. Hän muutti asumaan vuorenhuippuun, jossa hän vartioi aarrettaan. Hänestä tuli valtava ja pelottava lohikäärme, jonka koko ruumis peittyi kovaksi kullaksi ja jalokiviksi.
Tarinaan liittyy myös sankari nimeltä Sigurd (myös Siegfried), joka kohtaa Fafnirin. Sigurd tappaa lohikäärmeen miekallaan, mutta ennen kuolemaansa Fafnir varoittaa Sigurdia aarteen kirouksesta ja kuolemasta, joka kohtaa sen omistajaa.
Fafnirin tarina käsittelee useita teemoja, kuten ahneutta, petosta ja kohtalon kohtaamista. Se on yksi tunnetuimmista ja vaikuttavimmista tarinoista pohjoismaisessa mytologiassa, ja sillä on ollut merkittävä vaikutus myöhempiin fantasiateoksiin ja tarinankerrontaan.
Shenron (”Dragon Ball” – Akira Toriyama)
Shenron on fiktiivinen hahmo suositussa japanilaisessa animesarjassa ja mangasarjassa ”Dragon Ball”, jonka on luonut Akira Toriyama. Sarjassa Shenron on mahtava, käärmeen kaltainen lohikäärme, joka kutsutaan esiin, kun ”Dragon Ball” -nimiset seitsemän maagista palloa kerätään yhteen.
Shenron on tunnettu mahtavasta voimastaan ja kyvystään toteuttaa toiveita. Kun Shenron kutsutaan esiin, se voi toteuttaa melkein minkä tahansa toiveen. On kuitenkin joitakin rajoituksia: Shenron ei voi toteuttaa toivetta, joka ylittää sen luojan voiman, eikä se voi herättää henkiin samoja henkilöitä monta kertaa.
Shenronin ulkonäkö on perinteisen kiinalaisen lohikäärmeen mukainen. Sen ruumis on pitkä ja käärmeen kaltainen, sen silmät ovat punaiset ja sillä on suuret sarvet päässään. Shenronilla on myös suuret, lepakon kaltaiset siivet.
Vaikka Shenron on voimakas olento, se ei ota osaa taisteluihin tai konflikteihin ”Dragon Ball” -sarjassa. Sen rooli rajoittuu toivomusten toteuttamiseen ja se katoaa sen jälkeen, kun toive on toteutettu. Pallojen keräämisen jälkeen ne hajaantuvat ympäri maailmaa ja muuttuvat tavallisiksi kiviksi vuodeksi, minkä jälkeen niitä voidaan alkaa kerätä uudelleen.
Norbert (J.K. Rowlingin ”Harry Potter”)
Ensimmäisessä kirjassa Hagrid kasvattaa lohikäärmeen, jonka myöhemmin paljastuu olevan naaras ja nimensä muutetaan Norberta:ksi.
Toothless (Cressida Cowellin ”How to Train Your Dragon”)
Ystävällinen yöraivo-lohikäärme, josta tulee päähenkilön, Hiccupin, paras ystävä.
Saphira (Christopher Paolinin ”Eragon”)
Saphira on fiktiivinen lohikäärmeen hahmo Christopher Paolinin kirjasarjassa ”Perillinen” (engl. ”The Inheritance Cycle”), jossa ensimmäinen osa tunnetaan nimellä ”Eragon”.
Saphira on yksi viimeisistä lohikäärmeistä Alagaesian maailmassa. Tarinan alussa päähenkilö Eragon löytää sinisen munan, josta kuoriutuu Saphira. Heidän kohtalonsa kytkeytyvät yhteen, ja he muodostavat voimakkaan sidoksen.
Saphira on älykäs, voimakas ja uskollinen lohikäärme. Hänellä on sininen suomustus, joka muuttuu välkkyväksi valaaksi auringonvalossa. Saphira kasvaa tarinan edetessä ja oppii käyttämään lohikäärmeen voimia, kuten lentämistä, tulen sytyttämistä ja telepatiaa.
Hänen ja Eragonin yhteinen matka vie heidät seikkailuihin ja taisteluihin, kun he kamppailevat pahan kuningas Galbatorixin tyranniaa vastaan. Saphira toimii Eragonin uskollisena kumppanina ja taistelukumppanina, samalla kun he kehittävät vahvaa sideytä.
Saphira edustaa voimaa, viisautta ja ystävyyttä kirjasarjassa. Hänen hahmonsa on saavuttanut suosiota fantasian ystävien keskuudessa ja on noussut yhdeksi ikonisimmista lohikäärmeistä nykyaikaisessa kirjallisuudessa.
Maleficent (Disney’s ”Sleeping Beauty” ja ”Maleficent”)
Paholaisen kaltainen hahmo, joka muuttuu lohikäärmeeksi taistelussa.
Tiamat (Mesopotamian mytologia ja ”Dungeons & Dragons”)
Tiamat on sekä Mesopotamian mytologiassa että roolipelissä Dungeons & Dragons (D&D) esiintyvä hahmo.
Mesopotamian mytologiassa Tiamat on alun perin Babylonian jumaltaruston osa. Hänet kuvataan kaksipäisenä lohikäärmeenä, joka symboloi primordiaalista kaostilaa ennen maailman luomista. Tiamat oli Apsun puoliso ja heidän jälkeläisiään olivat jumalat ja jumalattaret. Myöhemmin tarinoissa Tiamat muuttui viholliseksi jumalille, ja hänet kuvataan taistelemassa vastaan kuningas Mardukia. Tämä taistelu johti hänen lopulta kukistumiseensa ja maailman järjestyksen syntymiseen.
”Dungeons & Dragons” -roolipelissä Tiamat on yksi pelimaailman tunnetuimmista hirviöistä. Hän esiintyy pelin ”Monster Manual” -kirjassa ja on esitelty erityisesti pelin 1. ja 5. painoksessa. Tiamat on kuvattu viisipäisenä kromaattisena lohikäärmeenä, joka edustaa eri värisiä lohikäärmeitä: valkoinen, musta, vihreä, sininen ja punainen. Hän on erittäin voimakas ja vaarallinen olento, jota pelaajat voivat kohdata haastavana vastuksena pelin seikkailuissa.
D&D:ssä Tiamatilla on myös oma tarinansa, jossa hänet kuvataan pahan lohikäärmeiden jumalattarena, joka hallitsee kaikkia kromaattisia lohikäärmeitä ja pyrkii levittämään tuhoa ja hallitsemaan maailmaa.
Tiamat on siis sekä Mesopotamian mytologian että Dungeons & Dragonsin kontekstissa merkittävä hahmo, jolla on erilaisia tulkintoja ja rooleja kulttuurisesta riippuen.
Laajakaista kotiin: Nopeus ja luotettavuus yhdistyvät
Laajakaista kotiin tarjoaa nopean ja luotettavan internet-yhteyden, joka mahdollistaa sujuvan suoratoiston, pelaamisen ja etätyön. Se avaa ovet viihdyttäville elämyksille ja tehokkaalle työskentelylle. Riippumatta siitä, tarvitsetko yhteyden viihde- vai työkäyttöön, laajakaista kotiin takaa, että pysyt yhteydessä digitaaliseen maailmaan ilman hidasteita. Valitse luotettava laajakaistapalvelu ja saat kaiken tämän ja enemmän, jotta voit nauttia digitaalisesta elämästäsi täysillä.
Yksi kommentti artikkeliin ”Legendoja ja lohikäärmeitä: Fantasian lumoava maailma”